|
|
| Nimi: Jessiz |
10.08.2010 20:00 |
Herätys kelloni soi. Nostin hitaasti käteni sen päälle ja laitoin sen pois päältä. Tallustelin sängystäni ylös, hyvin hyvin, hitaasti. Haukottelin oikein kovaan ääneen.
-Huomenta Karamelli, sanoin.
Karamelli nuoli kasvojani tervehdykseksi. Etsin kaapistani topin ja legginssit. Laitoin ne päälleni ja aloin etsimään samassa muita hyviä vaatteita. Otin myös matkalaukkuni esille ja laitoin vaatteeni sinne. Karamelli oli jo pakannut eddellis iltana, mutta minä laiska menin heti nukkumaan. Laitoin samassa hässäkässä meille aamupalaa, kanamunaa ja pekonia. Söin kiireellisesti. Laitoin muutkin tavarat matkalaukkuuni valmiiksi. Harjasin hiukseni kiireellisesti ja etsin aurinkolasini.
-Noniin Karamelli, oletko valmis lähtemään Herkkumaahan, sanoin Karamellille.
Karamelli hyppi ja haukahteli, päättelin että se tarkoitti kyllä. Otin käteeni minun ja Karamellin makalaukut. Astuimme ulos ovesta ja lukitsin vielä oven. Kävelimme kohti ulko-ovea.
Näimme ulkona bussin jossa luki: Lentokenttä. Astelimme bussiin rivakkain askelin. Istahdimme penkille ja rapsuttelin Karamellia että se rauhoittuisi. Lentokentälle oli 35km matkaa joten istuskelimme pienen hetken bussissa. Näin tytön jolla oli karkkipussi kädessä. Karamelli näki saman ja juoksi oikopäätä tytön luo. Se nappasi yhden karkin tytöltä.
-KARAMELLI! huusin.
-Anteesi todella paljon, koirani rakastaa karkkia, sanoin tytölle.
Menin nopeasti istumaan nolona penkille Karamelli sylissäni.
Pian olimme perillä ja kun pääsin pussista ulos otin hieman tuoksuvaa happea, nimittäin joku tyyppi piereskeli koko aika edessäni bussissa. Menimme sisään lentokentään. Etsimme lennot ja lentomme Herkkumaahan lähtisi noin tunnin kuluttua. Teimme kaikki tarvittavat, lähtöselvitykset jne. Vihsoin pääsimme penkeille odottelemaan. Pian kuului kuulutus.
-Herkkumaahan lähtee lentokone portilta 12 10min päästä, sanoi kuulutus kone.
Käväsimme vielä äkkiä vessassa ja menimme portille. Näytimme lentoliput ja passit ja pääsimme koneeseen. Istuskelimme hetken kunnes kone nousi ilmaan. Matka kesti noin 4h mutta aikahan kului todella viihdyttävästi ja nopeasti.
Astelimme ulos ja näimme ihastuttavan herkkumaan ja varsinkin sen ihanan lentokentän. tulimme ulos lentokentältä ja näimme bussin joka oli meille tarkoitettu. Opas kertoi Herkkumaasta ja sen nähävyyksistä. Ajoimme mukavaa vauhtia, kunnes pysähdyimme. Katsoin ikkunasta ja näin...
JATKUU! |
|
| Nimi: Jessiz |
05.08.2010 12:49 |
| Oho... Tos mun tarinas meni Jutta ja Jenna sekasin... Sen oikee nimi on sit Jutta... |
Vastaus:
Juu, ei mittään |
|
| Nimi: Jessiz ja Karamelli |
04.08.2010 22:44 |
Heräsin virkeänä uuten aamuun ja huomasin että Karamelli istui päälläni ja alkoi nuolemaan naamaani. Halasin Karamellia.
-Huomenta kulta, sanoin Karamellille.
-Hau hau! vastasi Karamelli.
Nousin pedistä ja menin huoneeni parvekkeelle.
-Aah, tästä tulee loistava päivä! sanoin Karamellille.
Karamelli hymyili. Katsoin läheiseen järveen ja huomasin että siellä ei viellä ollut ketään. Laitoin äkkiä uikkarit päälleni ja siihen päälle vaatteet, söin ja Karamellikin söi, harjasin hiukseni ja laitoin ne ponihännälle. Nappasin 2 pyyhettä mukaani, toinen minulle ja toinen Karamellille. Laitoin uudet varvastossuni jalkaan ja avasin oven. Pääsimme ulos huoneestani ja arvelin, että Karamelli ei tarvitsisi hihnaa. Lukitsin oveni varmuuden vuoksi ja kävelimme nopeasti kohti rantaa.
Pääsimme perille ja rannalla ei ollut vieläkään ketään. Heitin pyyhkeet rannalle ja juoksin oikopäätä veteen.
-Oih! sanoin, koska vesi oli todella lämmintä.
Huomasin että minulla oli vielä vaatteet päällä ja kengät jalassa. Tallustelin rantaan ja otin vaatteet ja kengät pois. Näin että Karamelli oli jo uimassa ja juoksin sen seuraksi veteen. Leikimme vedessä hippaa. Vähän ajan päästä Karamelli väsähti ja mennimme rantaan. Kuulin pienen äänen lähistötäni.
-Jäätelöauto!
Juoksimme nopeasti kohti jäätelöautoa. Minä otin vadelma töttörön ja Karamelli otti lempparinsa, karamelli unelman.
Söimme ne rannalla ja muita koiria ja hoitajia tuli rannalle. Kun olimme syöneet menimme veteen ja leikimme kaikki koirat ja hoitajat yhdessä vesisotaa. Kuitenkin meidän oli lähdettävä ja sehän sai Karamellin surulliseksi.
-Tullaan huomenna uudestaan, jookos? sanoin Karamellille.
-Hau! sanoi Karamelli iloisesti ja päättelin sen tarkoittavan kyllä.
Kuivasin vielä itseni ja Karamellin, puin päälleni ja nappasin pyyhkeet niskaan.
Menimme huoneeseeni ja Karamelli meni heti juomaan. Minä taas vaihdoin vaatteet. Huomasin että kännykkäi soi. Näytössä luki parhaan kaverini nimi Jutta.
-Jutta! huudahdin ja vastasin heti puhelimeen.
Juttelimme niitä näitä ja kutsuin hänet kylään. Valmistin meille aterian, kattasin pöydän ja odottelin häntä. Avasin TV:n.
-PIM POM! huudahti ovikello.
Menin juosten ovelle.
-Jutta!
-Jessiz!
Halasimme toisiamme. Esittelin huoneeni Jennalle.
-Vau! Siisti kämppä, sanoi Jenna.
-Kiitos, niin minunkin mielestä.
-Oih, onks toin se sun koira? sanoi Jenna.
-On se, sen nimi on Karamelli, Karamelli tule tänne! vastasin Jennalle ja huudahdin Karamellille.
Silittelimme Karamellia.
-Mul on vähä nälkä, sanoi Jenna.
-Joo mulla on ruoka valmiina, vastasin.
Menimme ruokapöydän ääreen ja aloimme syödä.
Olimme saaneet syötyä.
-Hei, mehän voitais hoitaa Karamelli, sanoin.
-Joo, hoidetaan vaan! huudahti Jenna.
Otin hoitovälineet ja aloimme hoitamaan Karamellia. Pesimme ja föönasimmekin. Menimme vielä sen kanssa lenkin. Kun tulimme takaisin kennelille, oli kello niin paljon että Jennan oli lähdettävä. Kun hän lähti menin nukkumaan Karamelli kainalossani...
Loppu!
Toivottavasti nyt oli vähän pidempi kun noi vanhat tarinat |
Vastaus:
Mukava tarina, pidempikin vielä! Saat 19 kirsikkaa |
|
| Nimi: Zellie |
03.08.2010 11:50 |
Oli aikainen aamu, kun könysin itseni ylös sängystä. Tavarani olin jo ehtinyt järjestellä kaappeihin, joten enää ei tarvinnut tuhlata aikaa huoneen kuntoon laittamiseen. Mumahdin vaimeasti ja katsahdin suurta huonettani. Katsahdin haaleanvihreää vaatekaappiani ja hymyilin, se oli täydellinen, kuten kaikki muukin huoneessa. Kaikki oli sävy sävyyn keskenään, lukuun ottamatta lipastoa, joka nojasi seinään tietokonepöydän vierellä.
Annoin katseeni liukua kaapista muualle huoneeseen. Sohvat oli aseteltu keskelle huonetta suuren, vihreän maton päälle. Huokaisin onnellisena ja kohottauduin sitten sängyltä jalkojeni varaan. Vasen käteni oli hieman puutunut, olin ilmeisesti nukkunut suunnilleen koko yön sen päällä, joten eipä se mikään kumma juttu ollut. Petasin sänkyni nopeasti ja laskeuduin sitten kontalleni maahan tarkistaakseni, ettei sängyn alle ollut jäänyt mitään sinne kuulumatonta. Naurahdin heleästi, kun Kalle makasi sängyn alla. Se oli kotiutunut hyvin huoneeseen, eikä sillä ollut oikeastaan koskaan kiire minnekään muualle, se halusi vain olla lähelläni koko ajan.
-Hei Kalle, kuiskasin hiljaa. Kalle työnsi kuonoaan lähemmäs minua, haisteli hetken, tuhahti ja raotti sitten silmiään. Se oli hieman unenpöpperöisen näköinen, mutta silmissä oli silti se iloinen ja onnellinen pilke, johon tykästyin jo ensikerran Kallen nähtyäni. Hymyilin pojalle vielä hetken, kunnes peruutin kontallani vähän kauemmas, ja annoin huskypojan ryömiä pois matalan sängyn alta. Oli oikeastaan ihme, että uros halusi ylipäänsä mennä noin ahtaaseen paikkaan, kun se olisi voinut halutessaan nukkua sohvallakin.
Ei mennyt kauaa, kun jo istuin inkkariasennossa jalat ristissä, ja silittelin edessäni istuvan vuodenikäisen koiran kylkiä ja hivutin käsiäni sen korvien taakse, mistä rapsutin sitä. Kalle näytti nauttivan ja aina välillä se sulki silmänsä ja puhisikin nautinnosta huvittavalla tavalla. En voinut muuta kuin hymyillä katsellessani tuota suloista komistusta. Kennelissä oli toki paljon suloisia koiria, aivan pikku pennuista asti, mutta minulle sopi parhaiten sellainen koira, jonka kanssa voisin kunnolla lenkkeillä, sekä treenatakin hieman.
Hellimistuokiomme päättyi jonkin ajan kuluttua, jolloin kohottauduin pystyyn ja hymyilin rennosti Kallelle. Katsahdin ikkunasta ulos. Aurinko oli jo kohonnut vaaleansiniselle, pilvettömälle taivaalle. Pujahdin näppärästi ikkunan luo ja haparoin sen varsin nopeasti auki. Raotin ikkunaa hetki hetkeltä enemmän ja vedin kasteelta tuoksuvaa ilmaa sisääni. Se oli jotain niin ihanaa, ettei sellaista unohda koskaan. Aikaa kului tovi, mutta sen jälkeen käännyin selin ikkunaan ja katsahdin Kallea.
- Tänään voisimme käydä koirapuistossa, sanahdin Kallelle ja hymyilin jälleen. Kalle tapitti minua luottavaisin silmin ja haukahti sitten hyväksyvästi. Se kohottautui seisaalleen ja heilutti häntäänsä vauhdikkaasti, tassutti luokseni ja istahti eteeni. Hymyilin kallelle ja rapsutin sitä nopeasti korvan takaa.
- Mennäänpäs sitten, sanoin ja lähdin kävelemään kohti ovea. Oven vieressä suuri auringonkukka seisoi vahvan vartensa varassa ja otti vieraat vastaan ja hyvästeli kaikki heidän lähtiessään kauniilla olemuksellaan. Eihän se mikään huippu kukka ollut, tavallinen ja maalaismainen, ei mikään erikoinen tai hieno. Se kuitenkin kelpasi minulle, se oli täydellisen tavanomainen. Katsahdin taakseni avatessani oven. Kalle pysähtyi samaisella hetkellä.
- Tulehan Kalle, huikkasin nopeasti ja poika pujahti vierelläni käytävälle. Huokaisin hiljaa. Kävelimme rinnakkain käytävällä aulaan saakka, siitä kävelimme suurehkoon eteiseen ja pujahdimme ovesta ulos. Viileähkö tuulenvire leijaili ohitsemme saaden hiukseni huojumaan pienesti ja Kallen turkin väpättämään hauskasti.
Otin taskustani kartan, jonka olin aiemmin saanut Hemulilta. Korppujauhoa, kennelin toista omistajaa en ollutkaan vielä tavannut, mutta tapaisin hänet kyllä varmasti vielä, siitä ei ollut epäilystäkään. Virnistin kevyesti ja liu’utin sormeani kartan pinnalla. Siihen oli piirretty teitä, rakennuksia, puita ja pensaita. Kartta oli värikäs ja selkeä, ja siihen oli kirjoitettu teiden ja paikkojen nimiä. Kun olin hetken aikaa karttaa tutkaillut, löysin sieltä tekstin k o i r a p u i s t o. Silmäilin karttaa vielä hetkisen, ja pähkäilin mistä pääsisimme kaikkein nopeimmin koirapuistolle. Kun olin lopulta päättänyt reitin, lähdimme rinnakkain liikkeelle. Aluksi kävelimme, mutta välillä myös hölkkäsimme ja juoksimme.
Koirapuistolle päästyämme pysähdyimme hetkiseksi. Käskin Kallen istua ja se tietenkin totteli. Tasoittelin hengitystäni ja nojasin käsillä reisiini. Lopulta suoristin selkäni ja annoin katseeni haravoida puistoa. Koiria ei näin aamulla ollut vielä kovinkaan paljon, mutta varmasti sieltä joku koira löytyisi pojan kaveriksi.
-Voit mennä katsomaan muita koiria, sanoin Kallelle. Se katsoi minua vielä hetken, kuin varmistaakseen minun olevan tosissani. Sen jälkeen se lähti jolkottamaan keskemmälle puistoa, katselemaan muita koiria. Suuri osa muista koirista oli pienikokoisia, mutta Kalle löysi lopulta seurakseen saksanpaimenkoiran, jonka kanssa se innoissaan telmi. Molemmat vaikuttivat suurin piirtein samanikäisiltäkin. Katsahdin puistoa tarkemmin. Sen reunassa, aika lähellä minua oli penkki, jolle päätin istahtaa.
Aikaa kului mukavasti. Sakemannin omistaja lähti kävelemään luokseni, jättäen koirat rauhassa temmeltämään keskenään.
-Hei, saanko istua seuraasi? nuorukainen kysäisi nopeasti.
- Totta kai, enhän minä voi estää sinua tekemästä sitä, naurahdin ja katselin pojan kasvoja. Hän vaikutti suunnilleen ikäiseltäni, ehkä vuotta vanhemmalta.
- Mukavaa, poika sanoi ja istahti penkille. Katselimme hetken koirien menoa, kunnes ryhdyimme juttelemaan.
- Olen muuten Thomas, koirani nimi on Ricky, poika sanoi ja nyökkäsin nopeasti.
- Zellie, tuo husky koirasi luona on Kalle, sanoin Thomasille ja hymyilin hieman ujosti tälle. Poika katseli minua lempein silmin. Hän vaikutti todella mukavalta. Tajusin, että olimme olleet Kallen kanssa jo kauan puistossa ja olisi aika lähteä. Se tuntui hieman kurjalta, mutta emmehän me voineet koko päivää olla koirapuistossakaan.
- Täytyy valitettavasti lähteä, sanoin ja kohottauduin jaloilleni. Kutsuin Kallea ja se rynnisti täyttä päätä luokseni. Hymyilin vielä ujosti pojalle.
- Harmi. Ehkä haluat soittaa joku päivä? poika kysyi ja purin pienesti, huomaamattomasti alahuultani.
- Ehkäpä.
- Hienoa, poika sanoi ja kaivoi esille kynän. Hän tarttui käteeni omallaan ja kirjoitti kämmeneeni numeroita. Ne muodostivat hänen puhelinnumeronsa. Numeron perään hän muotoili pienen sydämen. Rinnassani tykytti hurjalla vauhdilla, enkä enää osannut sanoa mitään.
- Nähdään sitten, Zellie! poika huikkasi ja kutsui Rickyn luokseen. Huokaisin hiljaa ja mutisin pojalle nopeasti ja sekavasti hyvästit, minkä jälkeen lähdimme Kallen kanssa takaisin kennelille.
Kennelillä annoin Kallelle ruokaa ja vettä. Veden se joi nopeasti, minkä vuoksi täytinkin vesikupin saman tien uudestaan. Huokaisin nopeasti ja istahdin sängylle katsomaan, kun Kalle ahmi ruokaa kitaansa. Välillä toppuuttelin urosta hieman, jotta se hiukan hidastaisi tahtiaan, eikä vahingossakaan tukehtuisi ruokaansa.
The End...
Mukavaa, että pidät pitkistä tarinoista. Tämä on edellistä pidempi ja omaan silmääni kivempi, mutta se nyt on mielipide asia. Tarinani ovat harmittavan IRL -mäisiä, mutta toivottavasti se ei haittaa. |
Vastaus:
Minusta on mukavaa, kun kirjoitat myös itsestäsi, etkä vain sinusta ja koirastasi. Aww~ toivottavasti teijän tarinan saa hyvän lopun  Mutta, saat 29 kirsikkaa 
Jatka samaa rataa!
-Korppujauho
P.S. Toivottavasti tavataan tarinoissasi D |
|
| Nimi: Jessiz |
01.08.2010 13:26 |
Karamellia jänitti ohan hirveästi, koska... Oli sen ensimmäinen laulutunti! Se ressukka ihan tärisi. Odotimme aulassa tunnin alkua. 5min. päästä ovi avautui, ja sieltä tuli oikein nätti koira joka oli puunattu parhaan päälle... Varmaan mestari laulaja! Ovesta tuli myös opettajamme, hänwellä oli vaalea lyhyt tukka ja silmälasit.
-Tulkaa toki sisään! sanoi opettajamme, joten astuimme sisään luokkaan.
Luokka oli aika pieni, mutta sopiva kuitenkin. Opettaja esitteli itsensä ja kerroin vähän minusta ja Karamellista ja siitä kuinka sitä oli pelottanut ensimmäinen tunti.
-Noniin Karamelli, laula perässäni, Do re mi sa fo ra ti do(en tiedä kirjotinko oikein), sanoi opettaja.
Karamelli yritti, mutta sen ääni oli surkea!
-Kokeillaampa uudestaa, sanoi opettajuamme.
Karamelli yritti ja yritti uudelleen, mutta ei auttanut.
- Noh, äläpäs välitä, tämä on ensimmäinen kertasi, sanoi opettaja.
Kun tunti loppui, menimme syömään jäätelöt ja juomaan limsaa. Lähdimme myös takaisin kennelille päin ja Karamellin ääni oli ihan mennyt. Kun saavuimme perille menimme viäle huoneeseeni leikkimään. Annoin Karamellille ensin ruokaa, ja välipalaksi karkkia. Leikimme pitkän aikaa kunnes molemmat nukahdimme...
LOPPU! |
Vastaus:
Pidempiä, kiitos! saat 15... |
|
| Nimi: Zellie |
23.07.2010 14:33 |
Kevyt tuuli puski päin, kun poljin valkoisella polkupyörälläni kohti kennel Kirsikkaa. Olin aamulla saanut soiton kennelin toiselta omistajalta Hemulilta. Tyttö oli kertonut, että saisin hoitaa Kallea, vuoden vanhaa huskyurosta. Huokaisin hiljaa ja kaarsin sitten kennelin pihalle. Katsahdin päärakennusta nopeasti ja huulilleni kohosi kevyt hymyntapainen. Hidastin vauhtiani melko äkisti ja hyppäsin alas satulasta. Talutin pyörän talon päätyyn, missä asetin sen nojalleen seinää vasten.
Kävelin ovelle ja astuin sisälle. Sisällä ilma oli lämmin, mutta silti hieman viileämpi kuin ulkona, jonne olin läkähtyä. Katsahdin aulaa nopeasti, ja huomasin sitten tytön vähän matkan päässä. Kävelin tämän luokse suht nopein askelin ja hymyilin jälleen.
- Hei! sanahdin ja pysähdyin tytön lähettyville.
- Hei, olet varmaankin se uusi hoitajamme? tyttö kysyi ja kallisti hieman päätään.
- Niinhän minä olen. Nimeni on Zellie, vastasin kevyesti nyökäten.
- Minä olen Hemuli, Korppujauho ei juuri nyt olekaan paikalla, tyttö sanoi. Tyydyin vain nyökkäämään vastaukseksi.
- Tuota, tavarani varmaankin tulivat jo edeltä? kysyin lopulta, muistaessani tämän varsin tärkeän asian, olinhan sentään muuttamassa tänne kennel Kirsikkaan.
- Ai niin, tulivathan ne. Vein ne jo edeltä huoneeseesi odottamaan, kun oli tuossa aamulla aikaa, Hemuli sanoi.
- Kiva. Voisinkin kipaista huoneessani vielä ennen Kallen luokse menemistä, sanoin hymy huulillani koreillen.
- Minä tulen mukaasi, huoneesi on täällä päin, Hemuli sanahti ja loi kevyen hymyn huulilleen, kunnes antoi sen hitaasti lipua pois. Lähdimme samalla kävelemään vieretysten tytön osoittamaan suuntaan. Juttelimme niitä näitä, kunnes äkisti pysähdyimme eräälle ovelle.
- Huoneesi on tässä, Hemuli sanoi ja avasi oven avaimella. Työnnyimme sisälle huoneeseen, minkä jälkeen Hemuli ojensi huoneen avaimen minulle. Kiitin kohteliaasti ja pujotin avaimen sitten farkkujeni taskuun.
- Tavarasi ovat tuolla sängyn päällä, Hemuli sanoi ja nyökkäsin kevyesti, ikään kuin kiitokseksi.
Katselin huonettani hetkisen ja hymyilin. Huone oli väritykseltään vihreä ja kaikin puolin kuin unelmaa. Olin tottunut pieneen ullakkohuoneeseeni, mutta tämä oli kuin palatsi. Kooltaan valtavan suuri ja sisutukseltaan tyylikäs. Kun olin ihastellut huonetta tarpeeksi kauan, käännyin Hemulin puoleen.
- Voinko nyt mennä katsomaan Kallea? kysyin nopeasti, melkeinpä ohimennen.
- Toki, miksipä et, Hemuli vastasi.
- Kiva, missä se on?
- Mennäänpä katsomaan, uskoisin sen kuitenkin olevan sisarensa seurassa.
- Selvä.
Lähdimme yhdessä pois huoneesta. En viitsinyt lukita huoneen ovea, sillä arvelin, ettei tällaisella paikassa olisi varkaita. Huokaisin hiljaa. Kävelimme aulan poikki, kierrellen yleisesti kenneliä ympäri. Lopulta päädyimme ulos, missä näinkin joukon koiria. Osa leikki, osa loikoili rauhallisesti paikoillaan.
Kyykistyin alas ja hymyilin. Katselin koiria läpi ja äkkäsin sitten kaksi huskya vieretysten. Toisen niistä täytyi olla Kalle. Päätin testata kumpi.
- Kalle! huusin iloisesti ja toinen koirista kohotti päätään. - Kalle, tänne! huusin jälleen ja hymyilin rennosti. Uros ponkaisi pystyyn ja lähti juoksemaan vauhdilla minua kohti. Kun se ennätti luokseni, aloin rapsutella sitä. Lopulta kiedoin käteni sen kaulan ympärille ja halasin urosta. Kalle käyttäytyi koko ajan rauhallisesti, aivan kuin olisimme tunteneet aina. Hymyilin jälleen, ja samassa Kalle lipaisi naamaani vaaleanpunaisella kielellään. Naurahdin urokselle ja hymyilin. Tästä oli alkava upea ystävyys.
The End...
Näin lopuksi pahoitteluni siitä, että ensimmäisessä tarinassa ei tapahtunut oikein mitään. Yleensä tarinani ovat pidempiäkin, mutta nyt ei ole aikaa kirjoittaa pidempää.. eli toivottavasti tämä riittänee tällä kertaa. |
Vastaus:
Arvaa mitä. Minä tykkään, kun kirjoitat noin pitkiä Ottakaa muut mallia Zelliestä! Saat 25 kirsikkaa, ja kirjoitusvirheitä ei ollut juuri ollenkaan! Hyvä hyvä! |
|
| Nimi: Nana |
23.07.2010 09:57 |
Oli aikainen aamu, kun kävelin Sakarin kanssa kirjastolle. Palautin kirjat ja lähdimme kirjastolta. Juoksimme puistoon. Siellä oli keppejä pystyssä. Kiertelimme ne. Sitten siellä oli tuneli, johon Sakari rakastui. Otin Sakarin syliini ja silitin sitä. Sitten menimme huoneeseeni. Tein meille ruokaa ja leikimme luulla. Pian minulle tuli vieraita. Äitini ja siskoni. Kutsuin heidät sisälle ja annoin pullia. Keitin teetä ja rupesimme puhumaan kaiken laisesta. Sakari oli koko ajan sylissäni. En vain tiennyt miksi. Pian kello tuli paljon ja he joutuivat lähtemään. Söimme vielä jotain pientä ja sitten mekin menimme nukkumaan. Ensin kyllä kävimme pesulla ja harjaamassa hampaat ja hiukset. Sakarilta tietenkin vain turkki. Meillä oli kiva päivä.
LOPPU!
|
Vastaus:
Lyhyt, mutta simppeli, muutin noi hinnoittelut, joten saat 15 kirsikkaa lyhyestä |
|
| Nimi: Jessiz ja Karamelli |
13.07.2010 12:33 |
Menin moikkaamaan Karamellia. Menimme lyhyehkön lenkin, mutta kuitenkin Karamelli läkähtyi matkalla. Kun pääsimme takaisin Karamelli meni heti juomaan vettä. Kuitenkin huomasin että Karamelli käveli jotenkin oudost. Sitten huomasin, että sehän ontuu tassuaan. Katsoin mikä sen tassussa oli, mutta en huomannut mitään jälkeä. Menin Karamellin kanssa eläinlääkäriin ja sen tassuun laitettiin side. Onneksi Karamelli ei alkanut repiä sitä pois. Kun pääsimme takaisin kennelille aloin harjaamaan Karamellia. En voi tajuta että miten koira voi olla noin takkuainen! No, annoin lopuksi sille herkkupalan ja silittelin sitä. Annoin myös sille ruokaa, joka oli tänään karkkia Katsoin hetken Karamellia ja sen tassua. Voi että se on söpö! Karamelli nuoli kättäni ja toivoin mielessäni että sen tassu paranisi. Minun oli kuitenkin lähdettävä, joten annoin Karamellille suukon ja lähdin.
LOPPU! |
Vastaus:
Hyvä tarina, saisi olla pidempiä kylläkin... Kaksi kirjoitusvirhettä, ei paha. Tästä eteenpäin ethän laita hymynaamoja tarinoihin, ne vaikeuttavat lukemista... Saat 5 kirsikkaa ja 4 hoitopistettä |
|
| Nimi: Jessiz ja Karamelli |
10.07.2010 14:08 |
Menin Karamellin kanssa oikein pitkälle kevälylle. Nimittäin kaupunkiin osti jonne oli 6km matkaa. Meillä meni 1½h kunnes pääsimme perille. Menimme koirapuistoon ja sielä karamelli juoksenteli vapaana muitten koirien kanssa. Minä taas istahdin puiston penkille ja olin janoinen joten oin vesipullon repustani ja join.
Lähdimme Karamellin kanssa kauppoihin. Menimme karkkikauppaan koska Karamellin oli pakko päästä sinne. Katsoin itselleni ja karamellille herkkuaja. Ostin itselleni karkkipussin ja Karamellille tikkarin. Kun ostin ostokseni huomasin että Karammelli ei ollutkaan veirelläni, vaan karkkikorissa syömässä karkkia. Pyysin anteeksi kassa tädiltä ja lähdin nopeasti pois. Istahdimme penkillä jolloin annoin karamellille tikkarinsa ja minä soin karkkipussistani karkkia.
Menimme monen moneen kauppaan kunnes Karamelli kyllästi olemaan kaupungilla. Joten lähdimme kohti Kenneli Kirsikkaa jonne oli piiiiitkä matka.
Kun saavuimme perille niin Karamelli ryntäsi juomaan vettä. Annoin lopuksi Karammellille ruuansa hyvästelin sen ja lähdin kotiin päin. Kotona lyssähdn sängylleni ja nukahdin saman tien |
Vastaus:
Hyvä alkutarina, saat 8 kirsikkaa ja 5 hoitopistettä |
|
| Nimi: Nana |
09.07.2010 16:38 |
Oli aikainen aamu, kun juoksin kohti Kenneli Kirsikkaa. Olin kuullut siitä ystävältäni.
Perillä näin tytön, joka johdahti minut suoraan ihanien koirien luokse. Valitsin ihanan koiran ja annoin sille nimeksi Sakari. Se oli ihana. Leikimme ja kun minun oli aika palata kotiin, hyvästelin Sakarin.
Kotona kerroin äidille ja siskollei, että otin hoitokoiran. Sen nimi oli Sakari. He näyttivät tyytyväisiltä ja hymyilivät.
LOPPU!
|
Vastaus:
Hyvä alkutarina, vähän lyhyehkö mutta muistat sitten ensi kerralla.
Saat 5 kirsikkaa ja 3 hoitopistettä
-Korppujauho |
|
| Nimi: Ylläpitäjät |
01.07.2010 18:44 |
|
|
|
